Vastaanottotiskin takana

Olin perjantaina yrityksellä, joka myy perävaunujen ja matkailuvaunujen varaosia, uusi kuulakytkin perävaunuuni oli se tuote mitä hain. Löytää kuulakytkimen ei ollut vaikeaa, se oli taas vaikeampaa tietää mikä kuulakytkin, parhaiten sopii minun perävaunuun. Lopulta päätin ostaa kuulakytkimen, jonka halkaisija on 50 mm ja kokonaispaino 1200 kg. Kuulakytkin yhdessä kädessä ja lompakko toisessa kädessä menin kassalle. Matkalla kassalle katseeni osui jotain, jota en koskaan olisi uskonut osumaan omaan silmääni. Edessäni vastaanottotiski, jonka takana oli Volkswagen bussi asteikko 01:16. Bussi oli kaksi-värinen, yläosa oli valkoinen ja alaosa oli vaaleansininen. Bussi oli varmaan kunnostettu viime aikoina, koska siinä ei ollut mitään vaurioita tai värimuutoksia. Rattaat näyttivät olevan ihan uudet, katseeni mukaan niihin oli täytetty ihan tarpeeksi ilmaa. Bussin ikkunat kiilsivät valokeilan valossa, niitä varmaan putsataan päivittäin. Bussi oli todennäköisesti alkuaikoina ollut lapsen leluna, mutta ajoin mittaan tullut pikemminkin näyttelyesineeksi kuin leluksi.

Kun olin tuijottanut bussia pitkään, jatkoin menoani kassalle. Kassalla maksoin, hyvästelin ja kävelin kohta uloskäyntiä. Matkalla ulos, otin uudelleen kiertotien Volkswagen pussin ohi, vähän ajan päästä menin kohti uloskäyntiä ja autoani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *